Pienoisella haikeudella availin tämän kertaista pakettia. Tämä on kierroksen viimeinen paketti ja joudun luopumaan ihanasta ystävästäni. Olen saanut nauttia upeista tarinoista ja kertomuksista, joita ystäväni on pakettien mukaan laittanut. Ja oikeastaan minulla on ollut kaksi salaista ystävää, sillä pakettien lähettäjä on joka pakettiin kysynyt neuvoa naapurin mummolta. Mummon elämä, ajatukset ja ohjeet ovat tulleet tutuiksi kolmen kuukauden aikana. Kaikki nämä on kerrottu huikean hienolla huumorilla ja pilke silmäkulmassa.

Tämän kertainen paketti piti sisällään seitsämän pientä pakettia. Niitä availlessa olo oli kuin jouluaattona. Paketointipaperina oli kierrätysteeman mukaisesti käytetty sanomalehteä.

Ja sisältä löytyi:

• pastillin pölyä ja kääreen torttua = piparminttupastilleja
• Anjan suosikkeja= Anis pastilleja
• jontere vai nassikka?= traktori piparkakkumuotti
• muuta tarpeellista tarvetta= vaniljakreemijauhetta, inkivääriä ja pippurisekoitusta
• rullati rullaa suussa sullaa= säilöttyjä mandariinilohkoja
• röö, röö rösseli...= lakritsisrtösseliä
• voitele tai paista, makuja maista= voiveitsi, johon oli polttokirjailtu MINUN NIMIKIRJAIMET. WAU!
• lisäksi mukana oli kierrätettyjä hyväksi todettuja reseptejä ja vinkkejä

Ja kuka onkaan Salainen LeivontaYstäväni...? Paketin aiheuttamasta huumasta hieman toivuttuani aloin ihmettelemään, että eihän tässä mainita lähettäjää missään. Kunnes muistin paketin päällä olleen paperin, jossa oli kaunis runo:

Äiti leipoo

Äiti leipoo hymyellen.

Kelle leivot, äiti, kellen?

Vielä kysyt - kelles muille:

pienoisille piimäsuille.

Kätken kakkuun kaipausta,

sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran -

toinen teille leipoo kerran.

Äidin kakku makeaisin,

sitä ah, jos aina saisin.

Immi Hellén

Googlasin runon ja Huvikummustahan löytyi sille vastine...Olethan Ystäväni?